Lapsikeskeinen kasvatus

Kasvatuksella voidaan tarkoittaa kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. Kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.

Kasvattajaksi on perinteisesti määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Kasvattaja on mielletty myös kasvatettavaa vanhemmaksi. Oikeutus lapsen kasvattamiseen mielletään aseman perusteella ja moniin ammatteihin tai tehtäviin liittyväksi (päiväkodissa työskentelevät, opettajat koulussa jne.)

Kasvatukseen kuuluu myös kasvatussuhde. Tämä syntyy vähitellen ja vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Hyvään kasvatussuhteeseen kuuluvat molemminpuolinen luottamus ja toisen kunnioittaminen. Monesti vanhemmat tai ammattikasvattajat peräävät hyvän kasvattajan ominaisuuksia. Ominaisuudet - tahto, tieto ja taito - eivät kuitenkaan yksin riitä sillä kasvattajan asema on hankittava ja ansaittava jokaisen kasvatettavan kanssa erikseen.

Lapsikeskeinen kasvatusajattelu pohjaa lapsen yksilöllisyyden kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon ihanteeseen. Lapsikeskeisellä eli lapsesta käsin lähtevällä pedagogiikalla on vuosisataiset perinteet.

Jo vastasyntyneellä lapsella on paljon ominaisuuksia. Vauva ei ole "tabula rasa" (tyhjä taulu) , kuten joskus on väitetty. Jokainen lapsi on erilainen yksilö, hänet koetaan arvokkaaksi ja hyväksytään sellaisena kuin hän on. Lasta ei soviteta ennalta määriteltyyn muottiin, vaan kasvattaja kunnioittaa lasta yksilönä ja ottaa toiminnassaan huomioon kunkin lapsen erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi koetaan toiminnan subjektiksi, aktiiviseksi, uteliaaksi, ihmetteleväksi ja oman toimintansa kehittelijäksi.

Lapsikeskeisyyttä painottava kasvattaja haluaa olla lapsen kehityksen tukija ja monipuolisen toiminnan turvaaja. Hän kunnioittaa lapsen omia valintoja. Hän ei kuitenkaan jättäydy syrjään ja oleta, että lapsi tietää ja osaa kaiken ja että tämä ei tarvitse aikuista muuhun kuin turvaamaan perustarpeensa.

Kasvattaja havainnoi lasta yksilönä ja ryhmässä, hän pitää lasta vuorovaikutuksessa tasa-arvoisena kuitenkaan luopumatta aikuisen vastuustaan.
Kasvattaja turvaa lapsille mahdollisuuden vuorovaikutukseen myös toisten lasten kanssa.
Käytännössä lapsikeskeinen toiminta on vaikeaa, koska näkökulmamme on ollut aikuiskeskeinen.

Ammattitaitovaatimukset

Kasvun ammattitaitovaatimukset

Opiskelijat ovat kuvanneet päiväkodin työtehtävinä ammattitaitovaatimukset.

Työprosessin hallinta

Suunnitelmallinen työskentely

• Askartelu, jossa tehtävien kautta seurataan ja tuetaan lasten motorisia taitoja yksilöllisin tavoittein
• Ulkoiluhetki liikennepuistossa: lasten käytössä autoja ja polkupyöriä. Otetaan huomioon lasten iänmukainen kyky toimia ja hahmottaa ympäristöä. Pyörällä ja autolla ajaminen vaatii tiettyjä motorisia valmiuksia.
• Tutustutaan kirjalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan, VASU, johon päivittäiset toiminnot perustuva.t
• Suunnitelmaan on jokaiselle lapselle kirjattu oppimisen ja osaamisen tavoiotteita, esim. henkilökohtaiseen hygieniaan liittyen (kuivaksi oppiminen, potalla käynti, käsien pesu)

Työmenetelmien, -välineiden ja -materiaalin hallinta

Kasvun tukeminen ja ohjaaminen

• Päivittäisten toimintojen toteuttaminen lapsen yksilöllisen kehityksen ja ikätason mukaisesti, esim. vessassa käynti, ulkoleikit, sisäleikit. Toimintahetkien soveltaminen eri tilanteisiin ja ympäristöihin.
• Ulkoilu esim. metsässä, jossa lapsille kuvataan erilaisia luonnon asioita, joista keskustellaan myöhemmin. Askartelua varten kerätään luonnonmateriaaleja.
• Luova toiminta piirtämällä ja maalaamalla. Lapsille annetaan erilaisia ideoita ja välineitä toteuttaa taiteen keinoin ajatuksiaan.
• Vaatteiden riisuminen ja pukeminen. Lasta ohjataan ja neuvotaan kannustaen samalla oma-aloitteisuuteen.
• Vaarallisten tilanteiden estäminen. Lapsia ohjataan ja kannustetaan sopiviin, turvallisiin leikkeihin siällä ja ulkona. Varmistetaan ympäristön turvallisuus esimerkiksi oikeilla leikkivälineillä.
• Riitatilanteiden selvittäminen.
• Erilaisten toimintahetkien ohjaaminen yhdessä työryhmän kanssa. Ohjaustilanteita ovat myös pienemmässä lapsiryhmässä toteutetut leikkihetket, esim. pelituokiot, satujen lukeminen, leikkiin osallistuminen.
• Ympäristön pitäminen siistinä toiminnan jälkeen. Esim. tavaroiden kerääminen paikoilleen.
• Ohjaajan kanssa toimintasuunnitelmaan tutustuminen ja sen toteuttaminen arkisessa työssä.

Terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen

• Päiväkotiarjen toteuttaminen turvallisesti ja lapsen terveyttä edistävästi seuraavissa asioissa: syöminen, nukkuminen, säänmukainen pukeutuminen, ympäristön turvallisuus.
• Hygienian ylläpitämisessä tärkeää: syömättä jääneet ruuat heitetään pois, edellisen päivän ruokia ei tarjoilla, kaikkia ruokamakuja tulisi maistaa huomioiden kuitenkin lapsen allergiat ja uskonto.
• Erityisruokavaliot ja niiden noudattaminen.

Työn perustana olevan tiedon hallinta

Asiakkaan kasvun ja kehityksen tukemista koskevan tiedon hallinta

• Huomioidaan miten lapsi kommunikoi muiden lasten ja aikuisten kanssa. Kuivaksi oppiminen. Tunteiden hallinta.
• Tunnistaa eri ikävaiheiden kehityksen erityispiirteet.
• On tietoinen lapsen elämäntilanteesta. Tiedonlähteenä vanhemmat, lähihuoltajat, tukiverkosto, muut sukulaiset, työyhteisö.
• Lapsen leikit tukevat kehitystä. Mahdollistetaan ikäkauden mukainen toiminta.
• Askartelu: hienomotoriikan harjoittelu, saksien käyttö. 
• Mielikuvituksen, lorujen, laulujen, leikkien, tarinoiden hyödyntäminen arjen tilanteissa monipuolisesti.
• Ryhmän lasten keskinäisten suhteiden huomioiminen.

 Terveyttä ja hyvinvointia koskevan tiedon hallinta

• Suunnittelee toiminnan etukäteen ryhmän tarpeita ajatellen.
• Kunnioittaa ja huomioi eri kulttuurien tarpeet toiminnassaan.
• Ymmärtää liikunnan positiivisen terveysvaikutuksen ja huomioi sen mahdollisuudet lapsen arjessa.
• Kannustaa monipuolisiin ruokatottumuksiin ravitsemussuositusten mukaan huomioiden allergiat ja etniset ruokavaliot.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintajärjestelmää ja kasvatusalaa koskevan tiedon hallinta

• On avannut ammatitaitovaatimukset työtehtävien kuvaukseksi.
• On kirjoittanut lähihoitajan historiasta blogiinsa
• Tutustuu työpaikan varhaiskasvatussuunnitelmaan.

Säädöksiä, määräyksiä, ohjeita ja toimintaperiaatteita koskevan tiedon hallinta

• Tiedostaa lastensuojelun ilmoitusvelvollisuuden merkityksen ja voi keskutella ohjaajan kanssa itseään askarruttavista kysymyksistä liittyen lasten hyvinvointiin.
• Osaa hyödyntää oppimaansa tietoperustaa työelämässä.

Oppimaan oppimista koskevan tiedon hallinta

• Ymmärtää kasvun eri vaiheet ja huomioi eri ikäisten lasten tarpeita.
• On tutustunut oppimiseen vaikuttaviin teorioihin ryhmätyöskentelynä.
• Käyttää omaa blogiaan teoreettisen tiedon lähteenä, keskustelee ohjaajan kanssa lapsen kasvuun, kasvatukseen ja oppimiseen liittyvistä asioista.

Elinikäisen oppimisen avaintaidot

Oppiminen ja ongelmanratkaisu

• Ilmestyy paikalle ajoissa, ilmoittaa asiallisesti poissaolostaan ja noudattaa sovittuja sääntöjä.
• Osaa ottaa vastaan ja soveltaa työtehtäviin saamaansa palutetta.
• On kiinnostunut hankkimaan tietoa omasta asiakkaastaan tai asiakasryhmästä.
• Ratkaisee ongelmatilanteita, kuten erimielisyyksiä leikeissä, lapsen kotiasioita siltä osin kun ne vaikuttavat lapsen hyvinvointiin, ammatillisesti ja oma-aloitteisesti.
• Osaa jutella ikäryhmille sopivalla tavalla
• Osaa kohdata ja toimia sekä lasten että heidän vanhempiensa, lähihuoltajiensa kanssa.
• Kohtelee kaikkia lapsia ja heidän vanhempiaan tasa-arvoisesti.
• On perehtynyt yksikön turvallisuusasioihin ja toimii niiden mukaisesti.
• Tarkkailee lapsia arkisissa toimissa kuten keinussa ja kiipeilytelineissä, ruokailussa ja leikeissä.

Amma

Työssäoppiminen

KASVUN TUKEMINEN

Päiväkodin henkilöstö on vanhempien tai muiden lähihenkilöiden tukena lapsen kasvatustyössä.

Henkilöstö tuntee päivähoitoa säätelevät lait ja asetukset, sekä oman kunnan päivähoidon palvelurakenteen.

• keskustele työharjoittelupaikassasi kunnan päivähoitojärjestelyistä ja siitä minkälaista palvelua harjoittelupaikkasi tarjoaa
• mitä tarkoittaa subjektiivinen päivähoito-oikeus

SALASSAPITOVELVOLLISUUS

koskee jokaista päivähoidossa työskentelevää. 

Lapsen kanssa voi työskennellä moniammatillinen ryhmä, mutta vain vanhempien suostumuksella lasta koskevia tietoja voidaan siirtää eri toimijoiden välillä.

Vanhemmilla on aina oikeus olla mukana tietoa siirrettäessä.

Lastensuojelulaissa on mainittu ilmoitusvelvollisuus. Lapsen etu on aina ensisijainen ja lastensuojeluilmoituksen voi tehdä salassapitosäännöksien estämättä. Myöskään lapsen vanhemmat eivät voi estää tai kieltää ilmoituksen tekemistä.

• katso THL:n eli terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta mitä siellä kerrotaan asioista, jotka johtavat lastensuojelutarpeeseen ja ilmoitukseen viranomaisille

          (thl.fi; www.thl.fi/.../lastensuojelun.../lastensuojeluilmoitus...)

• miten ilmoitus tehdään
• minkälaiset yleiset salassapitovelvollisuuden säännöt ovat harjoittelupaikassasi

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 

Asiakirja, jonka pohjana on varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset.

Lyhenne VASU.

Asiakirjan teksti on pohjana kuntien ja kaupunkien omille varhaiskasvatussuunnitelmille.

Lisäksi jokainen päiväkoti tarkentaa yksikkönsä varhaiskasvatussuunnitelmassa toimintansa periaatteita.

(thl.fi; www.thl.fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/.../vasu-asiakirja)

1. Valtakunnallinen Vasu-asiakirja
2. Kuntien ja kaupunkien Vasu
3. Yksittäisen päiväkodin Vasu

• tutustu harjoittelupaikkasi Vasuun
• voivatko vanhemmat/ lähihuoltajat vaikuttaa varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön
• jokaiselle lapselle tehdään oma Vasu; mainitse muutama asia mitä lapsesta suunnitelmaan kirjataan
• miten vanhempien/ lähihuoltajien kanssa sovittua Vasun toteuttamista seurataan ja arvioidaan

HENKILÖKUNTA

Henkilökunnan myönteinen vuorovaikutus on tärkeä lähtökohta toiminnan suunnittelulle.

Päiväkodin arjen sujuvuus muodostuu suunnitteluajasta ja oman toiminnan arvioinnista.

Palaute työntekijöiden välillä tulisi olla välitöntä ja rakentavaa.

• miten henkilöstön erityistaitoja ja -osaamista hyödynnetään toiminnassa
• minkälaisia vastuualueita henkilökunnalla on ja näkyvätkö ne selkeänä työtehtävien jakamisena
• miten henkilökunta hoitaa yhteistä hyvinvointiaan
• miten ristiriitatilanteita puretaan

Käy työturvallisuuskeskuksen sivuilla tutkimassa vuorovaikutuksen ja palautteen merkitystä sekä ohjeita ristiriitojen käsittelyyn   (www.ttk.fi/index.phtml?s=134) 

PERUSHOITOTILANNE

Päiväkodeissa on laadittu hoidollisia, kasvatuksellisia ja opetuksellisia tavoitteita perushoitotilanteille.

Tavoitteiden tulisi näkyä arjen toiminnoissa.

• miten turvallisuuteen liittyvät asiat toteutuvat päivän ohjelman suunnittelussa
• miten lapsen pysyvät ihmissuhteet (hyvinvoinnista ensisijaisesti vastaava työntekijä) on hoitoympäristössä huomioitu
• mitkä toimenpiteet mahdollistavat perushoitotilanteiden rauhallisuuden ja kiireettömyyden
• miten lasten ohjaaminen itsenäiseen toimintaan toteutuu
• miten aikuinen kohtaa lapsen aamulla ja päivähoidon päättyessä

Päivittäinen myönteinen palaute on tärkeää ja onnistumisiin tulee kiinnittää huomiota.

• onko tämä tavoite selkeä arjen hoitotilanteissa harjoittelupaikassasi
• onko aikuisilla riittävästi aikaa kuunnella lasta keskittyneesti, vastata kysymyksiin, pyyntöihin ja tunnetiloihin

Vanhempien/ lähihuoltajien ilmaisema uskonnollinen tai muu vakaumus tulee ottaa huomioon lapsen hoidossa ja kasvatuksessa.

• miten harjoittelupaikkasi huomioi kulttuuriset ja elämänkatsomukselliset tarpeet

Tutustu Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla olevaan tietoon kiusaamisen ehkäisemisestä

(mll.fi > Kouluille ja kasvattajille > Kiusaamisen ehkäiseminen)

• miten harjoittelupaikkasi ehkäisee kiusaamista
• päiväkodin toimintasuunnitelma kiusaamistilanteissa

RUOKAILU

Ruokailusta tulee luoda myönteinen yhdessäolon tilanne, johon ei liity pakkoja tai rangaistuksia.

Hyviin tapoihin ohjaaminen ja toisten huomioiminen kuuluu ruokakulttuuriin.

• miten etnisiä tai erityisruokavalioita huomioidaan harjoittelupaikassasi
• minkälainen todistus edellytetään erityisruokavalion toteuttamiseksi

Mieti ruokailuhetken muita järjestelyjä

• ruokatilan valmistelu
• ruokahygienia
• ruuan jakaminen
• ruokahetken säännöt
• ruokailun lopetus ja muihin toimintoihin siirtyminen

ULKOILU

Päivähoidossa ulkoilu on osa perushoidon ohjelmaa.

Liikkumalla lapsen tietoisuus omasta kehosta ja sen hallinnasta vahvistuu. 

• minkälainen ulkovalvonnan suunnitelma on harjoittelupaikassasi
• miten lasta opastetaan luonnon vaalimiseen ja siitä nauttimiseen
• miten motorisia taitoja autetaan kehittymään ulkoilutilanteissa

LEPO

Riittävä lepo ja mahdollisuus rauhoittumiseen auttavat lasta jaksamaan päivähoidossa.

• miten lepohetkessä lapselle osoitetaan läheisyyttä ja hellyyttä
• onko unilelujen käyttö sallittu ja millä muilla tavoilla rauhoittumishetkeä edistetään
• luetaanko kirjallisuutta ja onko se sisällöltään tunne-elämää rikastuttavaa
• käytetäänkö musiikkia levon aikana
• kuinka pitkä on valvovien lasten lepohetki
• miten eri ikäryhmät on jaettu lepotiloihin

PUKEUTUMINEN

Pukeutumisessa harjoitellaan itsenäistä selviytymistä.

Aikuisella on mahdollisuus pukeutumistilanteissa antaa lapselle huomiota, syliä ja hellyyttä.

• onko lapsella riittävästi aikaa selviytyä tuettuna ja kannustettuna pukeutumistilanteesta
• miten säänmukaiseen pukeutumiseen ohjataan
• miten lapsen kykyä huolehtia itsenäisesti vaatteistaan on helpotettu (korit, naulakot yms.)
• miten motorisia taitoja voidaan harjoitella pukeutumisen yhteydessä
• minkälainen ohjeistus on annettu vanhemmille lapsen vaatetuksesta hoitopäivän ajaksi (varavaatteet, lepohetken vaatetus, vuodenaikoja noudattava vaatetus) 

TAIDE JA LUOVUUS

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen on tärkeää. 

Kauneuden aistimukset syntyvät katselemisen, kuuntelemisen ja tuntemisen kautta.

• minkälaisia esteettisen kokemisen mahdollisuuksia lapsilla harjoittelupaikassasi on
• miten lapset itse saavat toteuttaa luovan ilmaisun taitojaan

LÄÄKEHOITO JA HYGIENIA

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on laatinut valtakunnallisen oppaan lääkehoidon toteuttamisesta julkisissa ja yksityisissä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä.

Hygieniasta huolehtiminen on tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta.

• kuka harjoittelupaikassasi vastaa lääkehuollon toteuttamisesta
• oletko tutustunut ensiapu- ja pelastussuunnitelmaan

Päivähoidon allergiaohjeiden tulisi perustua kansalliseen allergiaohjelmaan (www.allergia.com)

• tutustu ohjeisiin ja mieti harjoittelupaikkasi allergiajärjestelyjä

STM on julkaissut oppaan infektioriskien vähentämisestä päivähoidossa

(www.stm.fi > julkari.fi, ladattavissa myös thl.fi -sivustolta)

• mieti miten infektioriskiä torjutaan harjoittelupaikassasi

                 - pestäänkö lasten hampaita, miten se toteutetaan

                 - rajoitetaanko tutin käyttöä päivähoidossa

                 - pestäänkö leluja usein

                 - miten lapsia opetetaan toimimaan yskiessä ja aivastaessa

                 - millainen käsihygienian toimintajärjestys on wc-käynnillä

                 - ovatko käsipyyhkeet kertakäyttöisiä, vaihdetaanko kankaisia usein

                 - käytetäänkö käsihuuhdetta tai suojakäsineitä ja missä tilanteissa

                 - vaihdetaanko vaipat tietyssä paikassa, joka puhdistetaan jokaisen käyttökerran jälkeen

                 - jääkö henkilökunta herkästi pois töistä infektion ensioireiden ilmaannuttua

                 - ohjeistetaanko henkilökuntaa ja lapsia kynsienhuollossa

                 - miten tiloja puhdistetaan päivittäin

                 - miten lepotilat huolletaan ja puhdistetaan

                 - miten ruokapalvelualan omavalvontaohjeet toteutuvat

                 - kuinka monta aikuista jakaa ruokaa

                 - miten ruokaylijäämä varastoidaan (muualta kuljetettua ruokaa ei saa varastoida)                                                                                                                                                                                                                            

Varhaiskasvatuksen työntekijöille on myös Lapsi ja vanhempien alkoholin käyttö -opas, joka rohkaisee puuttumaan asioihin keskustelujen ja yhteistyön merkeissä 

(www.lasinenlapsuus.fi)

• keskustele harjoittelupaikassasi niistä käytännöistä, millä lapsen kasvua ja hoitoa turvataan alkoholille altistuneessa ympäristössä

TUETTU VARHAISKASVATUS

Erityislapsi tarvitsee erityistä hoitoa ja kasvatusta. 

Päivähoidon kuntouttavat menetelmät ovat yleisesti ajatellen kehitystä tukevia, hyödyllisiä toimintamalleja kaikille lapsille.

Jos lapsi kuitenkin tarvitsee runsaasti erityistukea kehitykselleen, voidaan lapselle järjestää paikka erityispäiväkodista.

Integroiduissa päiväkotiryhmissä lapset oppivat suvaitsevaisuutta ja arjessa pärjäämistä.

• selvitä itsellesi käsitteet integraatio ja inkluusio
• onko harjoittelupaikassasi erityislapsia

HARJOITTELUPAIKKASI

Pohdi työharjoittelupaikkasi ominaispiirteitä ja kasvatuksen erityisosaamista. 

Perustuuko toiminta jollekin metodille tai pedagogialle. 

Miten olet vahvistunut ammattiosaajana harjoittelusi aikana.

Lapsen ravitsemus ja ruokailu

 




Imeväisiässä vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaan rintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee, ja on todettu, että se suojelee lasta muun muassa sairauksilta. Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet, koska niissä on kaikki vauvan tarvitsema ravinto vitamiini- ja lisäaineineen.

Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 maitoateriaa päivän aikana, tarpeen mukaan aterioita voidaan antaa enemmänkin. Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä.

Vähitellen, muttei kuitenkaan ennen kolmen kuukauden ikää, lapsi on valmis maistamaan kiinteää ravintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta. Kiinteän ruuan antamisen voi hyvin siirtää puolen vuoden ikään asti, jos lapsi kasvaa hyvin pelkällä rintamaidolla. Jos äidinmaito vähenee tai loppuu, se on syytä korvata äidinmaidonkorvikkeella yhden vuoden ikään asti.
Viiden kuukauden iästä alkaen äidinmaidonkorvike voidaan korvata osittain tai kokonaan lastenvellillä.

Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruoan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen yhden vuoden ikää.
Kiinteän ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.

9-10 kuukauden ikäinen lapsi hallitsee pinsettiotteen ja osaa napostella etusormi-peukalo-otteella suuhunsa rusinoita, herneitä tms.
Tämän ikäinen osaa jo juoda myös kupista.
Noin puolentoista vuoden ikäinen lapsi osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos on saanut tilaisuuden harjoittaa taitojaan.

Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3-vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa.
Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista.

Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina. Nopean kasvun ja kehityksen aikana se on yleensä suurin.

Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa, eikä häntä saa pakottaa syömään. Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus. Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään tarpeen mukaan lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan.
Isoissa 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmissä asiat sujuvat parhaiten, jos lapset syövät muutamassa pöytäryhmässä, jossa kussakin on tarjolla päivän ruokalajit.

Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se, ettei lapsi halua syödä tai hän syö ruokia valikoivasti. Lapsilla on myös ennakkoluuloja eri ruokalajeja kohtaan.
Vanhempien huolenaiheena taas on liika makeisten syöminen.
Aikuisten reaktiot lasten ongelmakäyttäytymiseen ruokailussa keskittyvät erilaisiin keinoihin, joilla lapsi yritetään saada syömään ruokansa. Lasta totutellaan ruokailutilanteisiin ja uusiin ruokiin esimerkiksi siten, että aloitetaan maistelulla ja pienillä annoksilla. Lasta myös kannustetaan, rohkaistaan ja autetaan tarpeen mukaan.

Tilapäinen ruokahaluttomuus on toisinaan niin lapsilla kuin aikuisillakin luonnollista. Mitä isommasta lapsesta on kysymys, sitä enemmän on syytä luottaa lapsen omaan arvioon tämän nälästä ja ruoan tarpeesta. Tutkimukset ja kokemukset ovat osoittaneet, että lapset kyllä syövät, kun heillä on nälkä. Aikaa myöten he myös oppivat ottamaan vastaan monipuolista ruokaa, jotta saisivat tarvitsemansa ravintoaineet. Tämä tietysti vaatii, että heille on tarjolla oikeanlaista ja monipuolista ravintoa.

Suomalaislapset eivät yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan pikemminkin vääristä ruokailutottumuksista. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut, välipalat sekä juomat. Väärät tottumuksetvoivat aiheuttaa myös lihavuutta. Vastaavasti jatkuva ruoan tuputtaminen voi häiritä terveen ja normaalin näläntunteen kehittymistä.

Lapselle kannattaa järjestää säännölliset ateriat: aamiainen, lounas ja kevyt päivällinen. Välipaloja voi olla päivässä tarpeen mukaan yksi tai kaksi. Välipaloiksi käyvät esimerkiksi voileipä ja maito, hedelmät ja jogurtti. Ei napostelua aterioiden välillä.

Metsässä

 

Olin eräänä aurinkoisena kesäpäivänä kävelyllä metsässä. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut visersivät kauniisti ja luonto oli puhjennut kukkaan.
Kävelin ajatuksissani polkua pitkin, kun näin silmäkulmassani vilahduksen. Pysähdyin katsomaan tarkemmin viereistä pensasta - ja totta se oli - siellä selvästi liikkui jokin. Pidätin jännittyneenä hengitystäni ja olin aivan liikkumatta. Vähän ajan päästä pensaasta pilkisti valtavan isot ja pyöreät siniset silmät.
Jokin, jollaista en ollut ikinä ennen nähnyt, tarkasteli minua uteliaana. Minä vain tuijotin silmiä lumoutuneena, niin kauniit ne olivat.

- Hei pikkuinen, kuiskasin hiljaa. Älä pelkää minua, en tee sinulle mitään pahaa. Haluaisin vain tietää mikä ihme sinä olet!

Samassa otus tuli kokonaan ulos pensaasta ja hyppäsi sen oksalle istumaan. Se oli vaaleansininen, sen pää ja vartalo olivat suunnilleen samankokoiset, sillä oli pienet korvat ja käpälät ja valtavan isot pyöreät silmät.
Sen häntä oli pitkä ja pörröinen ja siinä oli sinisiä ja liiloja raitoja.
Voi miten suloinen se olikaan.

- Minä olen Kummituseläin, se sanoi hennolla äänellä. Olen aika yksinäinen, sillä en tiedä ketään muuta kaltaistani. Yleensä piileskelen pensaassa ja tarkkailen maailmaa, enkä uskalla näyttäytyä kenellekkään.
Sinä näytit kiltiltä ja puhuit minulle ystävällisesti, ehkä siksi näyttäydyin sinulle.

- Oi miten iloinen olen, että tulit esiin! Henkäisin. Ja hyvä ihme, sinähän puhut! Haluaisitko olla ystäväni? Yhdessä voisimme katsella mitä kaikkea tästä metsästä löytyy.

Kummituseläimen silmät pyöristyivät - mikäli mahdollista - vielä entistäkin suuremmiksi ja sen pikkuinen kuono värähteli mielihyvästä.

- Mielelläni haluan olla ystäväsi. Sinun kanssasi uskallan kulkea, ja katsella metsää. Tämä on elämäni onnellisin päivä!

Ojensin sille käteni ja se hyppäsi olkapäälleni. Sen häntä heilui innokkaasti edes takaisin.

Ja niin me sitten kuljimme yhdessä metsän siimeksessä ihastelemassa kukkia, pienen pieniä ötököitä jotka mönkivät maassa, perhosia ja muurahaispesiä, metsälammen veden kimmellystä ja metsäpuron kylmää, raikasta pulppuavaa vettä.

Siitä päivästä lähtien menin joka ikinen päivä metsään Kummituseläimen luo, ja yhdessä me tutkimme suurta ja ihmeellistä maailmaa.

Lapsen motorinen kehitys

 

Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Se on, kuten fyysinen kasvukin, jatkuva tapahtuma hedelmöityksestä aikuisuuteen. Motorinen kehitys määräytyy pitkälle keskushermoston, fluuston ja lihaksiston kehityksestä.
Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta ja harjoittaa motoriikkaansa oma-aloitteisesti jo hyvin pienestä pitäen. Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimiseen. Kehitysaikataulut vaihtelevat suuresti eri lapsilla.

Motoriikan kehityksen vaiheet

Vaihe 1: Sensomotoriikka ja refleksit 

 Refleksit ja kehitysheijasteet ovat synnynnäisiä, automatisoituneita liikkeitä, joiden toiminnasta vastaavat aivorunko ja selkäydin. Lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat ensimmäisen ikävuoden aikana. 
Vauva myös aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijastein. Sensomotorinen kehitys on sitä, että lapsi oppii aistiensa avulla reagoimaan ympäristönsä ärsykkeisiin, esimerkiksi lapsi kurottelee kädellään värikästä lelua kohti.

Vaihe 2: Opitut taidot ja liikkeet

Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä. Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät.
Karkeamotorinen kehitys liittyy liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan. Hienomotoriikka puolestaan tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä, joka ilmenee esim. käden taitojen kehittymisenä.
 Kehitys on yksilöllistä ja lapsilla saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä.

Vaihe 3: Perusliikkuminen

Perusmotoriikan harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki-iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Lapsi oppii käyttämään lihaksiaan monipuolisesti arkipäivän erilaisiin askareisiin. Läheisten ihmisten kannustus on tässä vaiheessa erityisen tärkeää, esimerkisi pyörällä ajamisen opettelussa ja kengännauhojen sitomisessa. Lapsen on saatava harjoitella rauhassa, ilman pelkoa pienistä haavereista, kuten kaatumisesta tai housujen repeytymisestä tehtyä liian suurta numeroa.

Vaihe 4: Motoriikan harjaantuminen

Kouluikään tullessa lapsi harrastaa paljon. Päiviin kuuluu paljon leikkimistä, juoksemista, hyppimistä, kiipeilyä, piirtämistä, kirjoittamista ja monenlaista sekä hieno- että karkeamotoriikkaa hiovaa toimintaa.
Tässä vaiheessa saavutetut onnistumisen kokemukset luovat pohjaa lapsen myöhemmälle käsitykselle aktiivisena toimijana. Hän harjoittaa taitojaan, joita hän nuoruusiässä alkaa arvioida myös ammatinvalinnan näkökulmasta.