Kasvatuksella voidaan tarkoittaa kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. Kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.
Kasvattajaksi on perinteisesti määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Kasvattaja on mielletty myös kasvatettavaa vanhemmaksi. Oikeutus lapsen kasvattamiseen mielletään aseman perusteella ja moniin ammatteihin tai tehtäviin liittyväksi (päiväkodissa työskentelevät, opettajat koulussa jne.)
Kasvatukseen kuuluu myös kasvatussuhde. Tämä syntyy vähitellen ja vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Hyvään kasvatussuhteeseen kuuluvat molemminpuolinen luottamus ja toisen kunnioittaminen. Monesti vanhemmat tai ammattikasvattajat peräävät hyvän kasvattajan ominaisuuksia. Ominaisuudet - tahto, tieto ja taito - eivät kuitenkaan yksin riitä sillä kasvattajan asema on hankittava ja ansaittava jokaisen kasvatettavan kanssa erikseen.
Lapsikeskeinen kasvatusajattelu pohjaa lapsen yksilöllisyyden kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon ihanteeseen. Lapsikeskeisellä eli lapsesta käsin lähtevällä pedagogiikalla on vuosisataiset perinteet.
Jo vastasyntyneellä lapsella on paljon ominaisuuksia. Vauva ei ole "tabula rasa" (tyhjä taulu) , kuten joskus on väitetty. Jokainen lapsi on erilainen yksilö, hänet koetaan arvokkaaksi ja hyväksytään sellaisena kuin hän on. Lasta ei soviteta ennalta määriteltyyn muottiin, vaan kasvattaja kunnioittaa lasta yksilönä ja ottaa toiminnassaan huomioon kunkin lapsen erilaiset tarpeet ja kiinnostuksen kohteet. Lapsi koetaan toiminnan subjektiksi, aktiiviseksi, uteliaaksi, ihmetteleväksi ja oman toimintansa kehittelijäksi.
Lapsikeskeisyyttä painottava kasvattaja haluaa olla lapsen kehityksen tukija ja monipuolisen toiminnan turvaaja. Hän kunnioittaa lapsen omia valintoja. Hän ei kuitenkaan jättäydy syrjään ja oleta, että lapsi tietää ja osaa kaiken ja että tämä ei tarvitse aikuista muuhun kuin turvaamaan perustarpeensa.
Kasvattaja havainnoi lasta yksilönä ja ryhmässä, hän pitää lasta vuorovaikutuksessa tasa-arvoisena kuitenkaan luopumatta aikuisen vastuustaan.
Kasvattaja turvaa lapsille mahdollisuuden vuorovaikutukseen myös toisten lasten kanssa.
Käytännössä lapsikeskeinen toiminta on vaikeaa, koska näkökulmamme on ollut aikuiskeskeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti