Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Se on, kuten fyysinen kasvukin, jatkuva tapahtuma hedelmöityksestä aikuisuuteen. Motorinen kehitys määräytyy pitkälle keskushermoston, fluuston ja lihaksiston kehityksestä.
Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta ja harjoittaa motoriikkaansa oma-aloitteisesti jo hyvin pienestä pitäen. Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimiseen. Kehitysaikataulut vaihtelevat suuresti eri lapsilla.
Motoriikan kehityksen vaiheet
Vaihe 1: Sensomotoriikka ja refleksit
Refleksit ja kehitysheijasteet ovat synnynnäisiä, automatisoituneita liikkeitä, joiden toiminnasta vastaavat aivorunko ja selkäydin. Lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat ensimmäisen ikävuoden aikana.
Vauva myös aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijastein. Sensomotorinen kehitys on sitä, että lapsi oppii aistiensa avulla reagoimaan ympäristönsä ärsykkeisiin, esimerkiksi lapsi kurottelee kädellään värikästä lelua kohti.
Vaihe 2: Opitut taidot ja liikkeet
Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä. Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät.
Karkeamotorinen kehitys liittyy liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan. Hienomotoriikka puolestaan tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä, joka ilmenee esim. käden taitojen kehittymisenä.
Kehitys on yksilöllistä ja lapsilla saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä.
Vaihe 3: Perusliikkuminen
Perusmotoriikan harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki-iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Lapsi oppii käyttämään lihaksiaan monipuolisesti arkipäivän erilaisiin askareisiin. Läheisten ihmisten kannustus on tässä vaiheessa erityisen tärkeää, esimerkisi pyörällä ajamisen opettelussa ja kengännauhojen sitomisessa. Lapsen on saatava harjoitella rauhassa, ilman pelkoa pienistä haavereista, kuten kaatumisesta tai housujen repeytymisestä tehtyä liian suurta numeroa.
Vaihe 4: Motoriikan harjaantuminen
Kouluikään tullessa lapsi harrastaa paljon. Päiviin kuuluu paljon leikkimistä, juoksemista, hyppimistä, kiipeilyä, piirtämistä, kirjoittamista ja monenlaista sekä hieno- että karkeamotoriikkaa hiovaa toimintaa.
Tässä vaiheessa saavutetut onnistumisen kokemukset luovat pohjaa lapsen myöhemmälle käsitykselle aktiivisena toimijana. Hän harjoittaa taitojaan, joita hän nuoruusiässä alkaa arvioida myös ammatinvalinnan näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti