Imeväisiässä vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaan rintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee, ja on todettu, että se suojelee lasta muun muassa sairauksilta. Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet, koska niissä on kaikki vauvan tarvitsema ravinto vitamiini- ja lisäaineineen.
Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 maitoateriaa päivän aikana, tarpeen mukaan aterioita voidaan antaa enemmänkin. Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä.
Vähitellen, muttei kuitenkaan ennen kolmen kuukauden ikää, lapsi on valmis maistamaan kiinteää ravintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta. Kiinteän ruuan antamisen voi hyvin siirtää puolen vuoden ikään asti, jos lapsi kasvaa hyvin pelkällä rintamaidolla. Jos äidinmaito vähenee tai loppuu, se on syytä korvata äidinmaidonkorvikkeella yhden vuoden ikään asti.
Viiden kuukauden iästä alkaen äidinmaidonkorvike voidaan korvata osittain tai kokonaan lastenvellillä.
Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruoan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen yhden vuoden ikää.
Kiinteän ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.
9-10 kuukauden ikäinen lapsi hallitsee pinsettiotteen ja osaa napostella etusormi-peukalo-otteella suuhunsa rusinoita, herneitä tms.
Tämän ikäinen osaa jo juoda myös kupista.
Noin puolentoista vuoden ikäinen lapsi osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos on saanut tilaisuuden harjoittaa taitojaan.
Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3-vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa.
Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista.
Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina. Nopean kasvun ja kehityksen aikana se on yleensä suurin.
Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa, eikä häntä saa pakottaa syömään. Myöskään näkkileipä tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus. Jos lapsi saa sopivan ruoka-annoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään tarpeen mukaan lisää, hän oppii vähitellen itse säännöstelemään ruoka-annoksiaan.
Isoissa 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmissä asiat sujuvat parhaiten, jos lapset syövät muutamassa pöytäryhmässä, jossa kussakin on tarjolla päivän ruokalajit.
Yleisin ruokailuun liittyvä ongelma niin kotona kuin hoidossakin on se, ettei lapsi halua syödä tai hän syö ruokia valikoivasti. Lapsilla on myös ennakkoluuloja eri ruokalajeja kohtaan.
Vanhempien huolenaiheena taas on liika makeisten syöminen.
Aikuisten reaktiot lasten ongelmakäyttäytymiseen ruokailussa keskittyvät erilaisiin keinoihin, joilla lapsi yritetään saada syömään ruokansa. Lasta totutellaan ruokailutilanteisiin ja uusiin ruokiin esimerkiksi siten, että aloitetaan maistelulla ja pienillä annoksilla. Lasta myös kannustetaan, rohkaistaan ja autetaan tarpeen mukaan.
Tilapäinen ruokahaluttomuus on toisinaan niin lapsilla kuin aikuisillakin luonnollista. Mitä isommasta lapsesta on kysymys, sitä enemmän on syytä luottaa lapsen omaan arvioon tämän nälästä ja ruoan tarpeesta. Tutkimukset ja kokemukset ovat osoittaneet, että lapset kyllä syövät, kun heillä on nälkä. Aikaa myöten he myös oppivat ottamaan vastaan monipuolista ruokaa, jotta saisivat tarvitsemansa ravintoaineet. Tämä tietysti vaatii, että heille on tarjolla oikeanlaista ja monipuolista ravintoa.
Suomalaislapset eivät yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan pikemminkin vääristä ruokailutottumuksista. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut, välipalat sekä juomat. Väärät tottumuksetvoivat aiheuttaa myös lihavuutta. Vastaavasti jatkuva ruoan tuputtaminen voi häiritä terveen ja normaalin näläntunteen kehittymistä.
Lapselle kannattaa järjestää säännölliset ateriat: aamiainen, lounas ja kevyt päivällinen. Välipaloja voi olla päivässä tarpeen mukaan yksi tai kaksi. Välipaloiksi käyvät esimerkiksi voileipä ja maito, hedelmät ja jogurtti. Ei napostelua aterioiden välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti